Kiltti minä haluaa auttaa. Kiltti minä saattaa ajaa minut tilanteisiin, jotka eivät palvele minua itseäni vaan antaa toisen hyväksikäyttää vastuuntuntoista minääni. Jos kiltti minä ei voi toteuttaa toisen toiveita, se tuntee valtavaa pahanolon tunnetta, sanoessaan toiselle ihmiselle ei en halua tehdä sitä. Kun kiltin minän eteen astuu suojaava minä ja sanoo kaikesta pelosta huolimatta ei, se auttaa kilttiä vahvistamaan päätöstä.

Kiltti minä tuntee itsensä joskus hyvin heikoksi ja hauraaksi. Silloin kun tämä on kiltin minän ajatuksissa, hän kokee valtavaa itseinhoa. En haluaisi olla heikko ja hauras, vaikka tiedän, että jokaisesta meistä löytyy heikko ja hauras minä. Tässä kohtaa kiltti minä usein perääntyy ja toteuttaa toisen toiveet, vaikka hälytyskellot soivat tai ne eivät enää soi vaan ne suorastaan kalkattavat, ja silti voi olla, että ei halua pysyä päätöksissään.

Silloin kun kiltti minä saa vastaansa ihmisen, jolla ei ole mitään tarvetta kantaa vastuuta omista teoistaan tai tekemättä jättämisistään, vaan hän kylmästi unohtaa kiltin tunteet ja ottaa hallitakseen kiltin minän omaa tahtoa.

Miten usein kiltti minä törmääkään ihmisiin, joihin kuvittelee luottamuksen. Miten usein kiltti pettykään. Miksi kiltti minä ei opi olemaan vahva, vaan tunnistaa itsessään aina tuon saman pehmeyden, joka kuiskii korvaan ja kertoo, että luota vain. Luota, sillä hän on sinun lähin ihmisesi. Mutta lähinkin ihminen voi pettää luottamuksen, se on nähty, usein ja monta kertaa. Lähimmällä ihmisellä ei ole mitään tarvetta kantaa vastuuta omista teoistaan tai tekemättä jättämisistään. Hänellä on vain tarkoitus saada oma pahanolon tunteensa kaadettua muiden niskoille. Siinähän se kiltti on ihan vieressä, siihen on hyvä kaataa kaikki omat mokat joita on tullut tehtyä.

Ymmärtämättä minkä taakan alle kiltti joutuu, lähimmäinen kaataa lisää pahaa oloaan, kaataa saavi kaupalla. Lopulta kiltin voimavarat on käytetty. Kiltti minä on hajoamispisteessä, eikä enää kykene hallitsemaan omaa tahdonlujuutta, joka pyrkii suojelemaan minuutta. Koko ihminen huutaa tuskissaan. Mieli, tunteet, ajatukset ja keho ovat hälytystilassa. Ne tuovat näkyväksi jotain sellaista, jota kiltin pitää pelätä vielä kaiken muunkin taakan lisäksi. Ajatukset risteilevät sinne ja tänne, mieli on järkkynyt niin ettei tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Tunteet eivät ole enää itseä ylläpitäviä vaan ne painavat raskaana taakkana kehossa. Sydän huutaa, keuhkot eivät täyty parantavasta hapesta, kädet puutuvat ja pelko ja ymmärtämättömyys kehon hälytystilasta on päällimmäisenä. Kiltti minä kysyy itseltään, mitä minun tulee tehdä. Jäänkö kuuntelemaan kehon tuomia viestejä ja mielen ailahteluja vai haenko jostain apua.

Voisiko kiltillä olla joku, jolle puhua. Voi olla mutta uskaltaako siihen ryhtyä. Kiltti on niin usein luottanut muihin ja saanut karvaasti kokea, että ihminen ei ollutkaan luottamuksen arvoinen vaan sivalsi heti kun sai tilaisuuden. Kiltti minä on näissä tilanteissa aina yksin, koska luottoa ihmisiin ei ole. Kun kiltti minä on yksin, sen sisältä nousee lapsi, joka on elämässään tullut usein hylätyksi juuri silloin kun tukea oli kaikkein eniten tarvinnut. Silloinkin oli tunne, että kaikki kääntävät selkänsä, osoittavat sormella ja ilkkuvat, pärjää yksin kaiken keskellä. Vielä tänäkin päivänä tuo sama yksinäisyyden tunne vaikeiden tilanteiden aikana on olemassa. Miten vaikeaa on luottaa.

Yksinäinen kiltti minä ei tarvitse ketään, joka selittää kaiken pois. Yksinäinen minä haluaa vain, että kaikki kokemukset otetaan vakavasti eikä niitä käytetä hyväksi. Tämä on yksinäisen minän kaikkein suurin pelko, tulla hyväksikäytetyksi. Ihminen tulee ja käyttää kaikki itselleen, pelot sekä hylätyksi tulemisen kokemukset, ja joita käyttää, saadakseen kiltin taas omien tarpeidensa täyttäjäksi. Hän odottaa vain aikaa, milloin voi murtaa kiltin minän suojan.

Mutta hyväksikäyttäjä ei tiedä, milloin tulee viimeinen kerta, sillä koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua niin, että kaikki katkeaa ja päättyy lopulta. Näin tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Tätä liian kiltin minän ei tarvitse pelätä, sillä se mitä tapahtuu, on vain helpotus. Niin kauan, kun päätepysäkkiä ei vielä ole näkyvissä, niin kauan kiltin minän tulee muistaa säilyttää pienimmätkin rippeet itsekunnioituksesta. Itsekunnioitus on hänelle voimavara, joka auttaa nousemaan ylös, puhdistaa housunpolvet hiekasta ja antaa luvan jatkaa siitä mikä elämässä tuottaa mielihyvää liian kiltille. Mutta ensin hänen tulee saada itsestään se kaikki hyvä näkyväksi, jonka on joutunut piilottamaan, kun kuorma on kasvanut liian suureksi.