Uskallanko olla minä

Uskallatko olla juuri se ketä haluatkin olla? Iso kysymys, johon etsimme usein vastausta. Miten yksinkertaista olisi vastata kyllä, minähän olen juuri sellainen kuin olen.
Kun katsoo itseään etäämmältä, huomaakin, että on kaukana siitä mitä haluaa olla. Voiko olla miellyttämättä muita? Voiko kulkea omia polkujaan, ilman että kukaan ei pahoita mieltään tai yritä poistaa sitä iloa, minkä kokee kun voi olla ihan juuri se kuka on.
Kun olet juuri se kuka olet, voi olemuksesi tuntua muista pahalta. Kaikki se ilo mikä näkyy sinusta ulospäin, voi olla jollekin toiselle liikaa.
Kun toinen ihminen kokee, että sinulla on jotain sellaista mitä hänellä ei ole, hänen tulee tarve jollakin tavalla mitätöidä sinut. Mitätöimällä hän saa näkyvyyttä, jonka kuvittelee kuuluvan itselleen. Kun oikein yrittää mitätöidä, saa tunteen, että hallitsee. Sinut saadaan pois maailmankartalta, ja mitätöijä saa itsensä näkyväksi.
Mitä mitätöinti sitten on? Kun ihmisen tunteita, ajatuksia ja tekoja yritetään saada näyttämään muiden silmissä huonolta. Ajatuksena vaikka, ei siitä mitään tule, ei hän koskaan onnistu, turha hänen on yrittää. Näiden ajatusten takana voi kuitenkin olla tarve saada itselleen se huomio, mitä kokee toisen saavan.
Vaikka elämä jatkuisi kuten ennenkin, siihen on jäänyt kuitenkin surun jälki. Hän jota mitätöidään ei uskallakaan enää iloita saavutuksistaan. Ei enää uskallakaan tuoda esille omia ajatuksiaan ja ideoitaan. Kun tarpeeksi monta surun jälkeä tulee päällekkäin, alkaa elämä näyttämään harmaalta ja lopulta mustalta.
Kun surullinen ihminen elää mustassa, on kuin pimeys olisi kohdannut hänet. Aamu ei enää valkenekaan kuin ennen, vaan yön pimeys valtaa valkeuden. Kaikki suruun sisällytetyt tunteet pysyvät mustan takana. On kuin tunteita ei olisi lainkaan. Niitä tunteita joilla voi ilmaista itseään. Ei enää näe kauas, ei enää näe elämää tulevaisuudessa, on vain tämän aikakauden pimeys. Lähes masentuneen tavoin surullinen kulkee silmät sidottuna, kohti seuraavaa päivää.
Hän joka loi nämä surun tunteet mitätöimällä, kulkee eteenpäin omilla tunteillaan. Jotta voit pysyä näkyvänä, käytät valtaa ja kontrollia muihin ihmisiin. Kun sinä surun luoja kontrolloit, pyrit hallitsemaan toisten käyttäytymistä, valintoja ja tunteita. Jotta pääset päämäärääsi, sinun pitää manipuloida tai pyrkiä pakottamaan muut toimimaan omien tahtojesi mukaan. Lopulta kuitenkin on niin, että sinulla on tarve hallita omaa epävarmuutta näillä keinoillasi. Sinun tulee nähdä, mitä enemmän yrität kontrolloida, sen vaikeampia ovat ihmissuhteesi.
Se kuka olet ihmisenä, on sinun omaa persoonallisuutta. Käytös on aina kuitenkin valinta. Omaa käytöstä ei voi sivuuttaa, sanomalla ”minä nyt olen tällainen” Tämä lause ei anna vapautta sanoa tai tehdä mitä haluaa ja miten haluaa. Kukaan toinen ei voi muuttaa sinun tapaasi toimia. Kuten alkoholistin raitistuminen myös omat virheelliset tavat muita ihmisiä kohtaan, tarvitsee oman halun korjata tilanne. Nähdä miten pyrkimys saada itselleen kulkeekin toisen ihmisen kautta.
Omat tarpeet on täytettävä omilla arvoilla, omilla saavutuksilla. Arvot eivät voi olla toisen ihmisen arvoja ja saavutuksia, sillä niillä ei saa täytettyä juuri sinua vahvistavia tarpeita. Ole oma itsesi ja nauti jokaisesta hetkestä, jonka saat ollessasi juuri sitä mitä haluatkin olla.
