19.6.2024

Oletko joskus taivaltanut tietäsi suuret saappaat jaloissa. Miten kuvaavaa onkaan kun haluaisit osata jotain oikein kovasti, tai haluaisit tehdä jotain mihin et ainakaan sillä hetkellä kykene. Miten turhauttavaa on myöntää itselleen, että olen astunut liian suuriin saappaisiin.

Miten hyvin suuret saappaat näkyvätkään uuden työn oppimisessa. Et ole oikein vielä omaksunut työn sisältöä tai ymmärtänyt kaikkea vastuuta mitä uudessa työssä sinulle annetaan. Aloittaessa on vielä pieni, kuin lapsi, joka harjoittelee kävelemään. Lapsi joka uskoo osaavansa kaikki maailman asiat, mutta ei voi kyetä tekemään asioita ennen kuin on ne kertaalleen kokenut.

Suuret saappaat opettavat meitä vastuullisuuteen. Ensimmäiset askeleet joita otamme niiden kanssa, opettaa meitä olemaan tarkkana tai sitten me vain annamme mennä. Tiellä voi olla esteitä ja vaaroja mutta jos emme katso eteemme vaan laitamme saappaat menemään, emme myöskään opi huomaamaan kanssa kulkijoita.

Usein suurissa saappaissa jyrää muut alleen. Koska minä haluan juuri nyt tämän itselleni, on sitten kysymyksessä uusi ura tai asema jonka haluan, sillä ei ole väliä miten kovaa minä annan mennä. Jyrään niin, että toiset menee kumoon. Ei sillä ole väliä, ajattelee suurissa saappaissa kulkija. Kunhan vain saan sen mitä juuri nyt tavoittelen. Olla hyvä, ellei peräti erinomainen on minun mottoni, ajattelee saappaissa kulkija. Ainakin pikkasen parempi kuin nuo muut. En tarvitse keneltäkään mitään apua tai en ainakaan mitään almuja. Minä olen niin taitava ja korvaamaton, ettei muut minua osaa millään tavalla enää auttaa. Päinvastoin, muiden tulee kumartaa saapaskulkijan edellä.

Koska saappaiden omistaja kokee olevansa maailman paras, voi toinen astua vahingossa hänen varpailleen. Siitäpä syntyy vihainen purkaus, josta ei ota sitten muut selvää. Mikä sille nyt tuli?

Suurissa saappaissa kävelijän arvoa on alennettu. On uskallettu kyseenalaistaa hänen taitavuutensa ja hänen tarpeellisuutensa. Maailmassa ei kuitenkaan ole ketään, joka olisi yhtä arvokas ihminen kuin minä, ajattelee saappaissa kulkija. Asia kun sattuu nyt olemaan niin, että saapastelijalla ei ole vuorovaikutustaitoja, kun on vain minä, joka haluaa kaiken. On turha edes jakaa hyvää mieltä, tai yleensä jakaa tehtäviä, koska saapastelijalle ei sovi, että tehtäviä jaetaan. Vastapuoli voi vaikka olla parempi kuin minä.

Kyllä tulee minulle mieleen, että voi saapastelija parka. Kun jakamisen vaikeus on suuri, on myöskin vaikea päästää muita ihmisiä omaan elämään, tai edes lähelle itseään. On vaikeaa ajatella, että muut voisivat ilahduttaa, antamalla kokemuksia, joissa mielikin rauhoittuisi, sillä saappaissa kulkijalla on varmasti raskasta olla ja kulkea.

On hyvä miettiä, kulkeeko itse suurissa saappaissa. Onko sinulla vaikeaa olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa? Jos edes hetkeksi osaa hypätä pois suurista saappaista, on elämä helpompaa. Silloin muutkin ihmiset uskaltavat tulla lähelle, eikä heidän tarvitse pelätä saappaiden omistajan vihaisuutta. Huh, miten helpottavaa onkaan kun ei tarvitse väistellä saapastelijaa.