5.6.2024

Kun menetät ihmisen, jota olet rakastanut enemmän kuin mitään muuta, hän jättää sinuun aukon lähtiessään. Aukko mikä hänestä jää, tulee esiin usein monien vuosienkin jälkeen. Aina kun elämän tilanne näyttäytyy sinulle samanlaisia piirteitään kuin menetyksen hetkellä, olet tässä hetkessä samojen tunteiden varassa kuin silloinkin. Miten irrottaa näistä tunteista, eikä enää pelätä sitä, että jäät yksin kaiken kaaoksen keskelle?

Elämä ei aina näytä sinulle parasta puoltaan. Joskus sen tehtävä on ottaa sinulta pois sellaista, mistä et koskaan haluaisi luopua. Miten surullista onkaan luopua, vaikka haluaisi pitää kiinni lujasti ihmisestä, joka on antanut sinulle turvan. Tapahtuu teidän välissä mitä tahansa, ero tai kuolema, se satuttaa aina. Mitä läheisemmästä ihmisestä on kysymys, sen vaikeammaksi tulee luovuttaa elämälle.

Mutta aina ei voi hallita kaikkea mitä haluaisi. Mitä lähemmäksi päivä jolloin luovuit tulee, sitä raskaammaksi käy ajatukset nykyisyydessä. Kuljemme nykyhetkessä jälleen kohti mennyttä.

Kun tiedostaa mistä on kysymys, helpottuu tunteen vastaanottaminen. Mutta jos tunteen syyt eivät ole tiedossa, joudumme menemään eteenpäin menneen muistoissa. Olotila tuntuu yhtä raskaalta kuin silloin luopuessa ensi kerran.

Meillä on muistissa paljon menneen asioita, jotka hautautuvat kaiken uuden alle. Meillä on myös asioita, jotka haluamme unohtaa. Mutta tunteemme eivät unohdu, vaikka yrittäisimme haudata kaikki menneen tapahtumat. Menneen ajan tunteiden olemassaolo on läsnä meidän jokaisessa päivässä, kun kohtaamme muita ihmisiä. Tunteet elävät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Tunteiden tehtävä on ohjata meidän elämää, järkeä unohtamatta. Tunteet ovat niitä, jotka tuovat meille tietoa ympäristöstä, muista ihmisistä ja itsestämme. Tunteet välittävät tietoa, joka voi olla sanatonta tai sanallista.

Jotta tunteet eivät vie meitä, kuin pässiä narussa, on hyvä löytää tunneyhteys omaan sisällä olevaan minään. Kysymällä miksi minä reagoin näin? Miksi minä tunnen näin? Etsimällä vastausta omasta itsestä, ei ulkopuolelta, löytyy kyllä syyt omiin koettuihin tunteisiin. Usein negatiiviset tunteet aiheuttavat näitä olotiloja. Onhan se niin, ettei haluaisi enää uudelleen kokea sitä samaa tunnetta kuin aikaisemmin, sillä tämä tunne nostattaa eteesi vastustuksen. Sen vastauksen mikä aiheuttaa tämän tunteen. Sitä tulee vihaiseksi, perääntyy, tulee hiljaiseksi tai kenties etsii syytä itsensä ulkopuolelta. Ratkaisemattomat negatiiviset tunteet saavat aikaan vastareaktion.

Mikä voi olla vastareaktio? Vastareaktio voi olla kehollinen. Ei voikaan enää fyysisesti niin hyvin kuin aikaisemmin. Keho viestii kivuilla, ahdistuksella tai yleisellä pahanolon tunteella, ja vaatii pysähtymään, jotta näkisi syyn näihin fyysisiin tuntemuksiin. Vastareaktio voi olla myös omassa käyttäytymisessä. Joskus on vaikeaa hyväksyä itsensä ja omat negatiiviset ajatukset. Silloin näyttää muille, että mitään ei ole tapahtunut tai ei minuun sattunut, vaikka mieli ja keho huutaa sisällä negatiivisia tunteitaan.

Mitä lähempänä on omia aitoja tunteitaan ja tilannetta, joka tunnemyrskyn saa aikaiseksi, sen helpompi siitä on irrottautua. Hyväksymällä menetys, jonka on aikaisemmin kokenut, antaa tilaa surulle, joka on ehkä jäänyt kokematta. Aidon surun läsnäolo antaa tilaa hyväksyä mennyt ja nähdä se myöhemmin kirkkaammassa valossa. Loputon menneen pakeneminen ei ole hyväksi.

Mennyt ei ole enää tässä ja nyt sama kuin ennen, vaan se peilautuu omista tunteista ja kokemuksista tähän hetkeen. Edessä voi seistä ihminen, jolla ei ole aavistustakaan siitä, mitä olet kohdannut aikaisemmin. Ole armollinen itsellesi ja päästä irti menneen kahleista. Mennyt on mennyttä, jota ei saa takaisin tai ei tule takaisin. Kun olemme oppineet menneen kokemuksen tarkoituksen, meidän ei enää tarvitse tuoda sitä tämän hetken elämään, vaan voimme päästää siitä irti. Elämä on tarkoitettu elettäväksi. Kaikki kokemukset, joita elämä tuo meille vastaan, muokkaa meistä sellaisia ihmisiä kuin nyt olemme.