27.5.2024

Muistot, jotka kätkeytyvät sisälle syvälle sydämeen. Muistot joita kukaan muu ei näe eikä kuule. Jos joku ne kuulisi, voisin joutua paljastamaan menneen kaikki tunteeni, ilot ja surut.

Joskus elämässä tapahtuu asioita, jotka saavat sinut tuntemaan suurta onnen ja ilon täyttymystä. Miten haluaisit huutaa koko maailmalle, miten suurta iloa jokin asia sinulle tuottakaan. Olet kuin pikkulapsi, joka ei pysy housuissaan, ollessaan niin täynnä intoa ja iloa. Uusi polkupyörä, koira, matka, tai siskon syntymä. Vanhempien kanssa yhdessä vietetty aika, yhteenkuuluvaisuuden tunne. Lapsen sydän läikkyy rakkautta ja tunnetta. Sitä tunnetta, että on saanut jotain minulle arvokasta.

Lapsena saatu pyörä ja koira täyttivät koko pienen ihmisen sydämen ilolla. Vielä kun pyörällä oppi ajamaan, niin elämän sen hetkinen täyttymys oli siinä. Vähän vanhemmaksi kasvaessani, sain koiran. Musta pieni koiranpentu, joka peloissaan pakeni kylpyammeen alle, niin että isä sai purkaa koko ammeen etuosan, jotta saimme koiranpennun pois sen alta. Olin kiitollinen isälle, olit tuonut minulle koiran. Sain pitää sitä hyvänä ja huolehtia siitä. Sain antaa koiralleni kaiken minun rakkauden, jota sisälläni oli valtava määrä. Rakastin sitä niin paljon, että se sai kaiken huomioni.

Minä kasvoin, kuten koiranikin. Muutin omaan kotiin mutta koira jäi lapsuuden kotiini, vanhempieni huolehdittavaksi. Eräänä päivänä isäni kertoi minulle, että koirani oli jäänyt auton alle ja kuollut. Voi sitä itkua ja surua, siitä ei meinannut tulla loppua. Kaikki menneen muistot palasivat mieleeni. Ajat jolloin kuljin koirani kanssa pitkin metsiä. Miten vaelsimme tuntikausia metsän syvyyksissä, ja nautimme metsän rauhasta ja sen antamasta vapauden tunteesta. Muistot hälvenivät hiljalleen ja ikävä, joka painoi sydämessä, rauhoittui. Olin antanut koiran mennä. Kuva mikä koirasta minulle jäi, on vain muistoissani.

Myöhemmin elämässäni, minulla oli vielä kolme koiraa. Näidenkin kanssa harrastin ja vietin paljon aikaani, sen mitä muulta perheeltä ehdin. Koirat ovat aina kuuluneet minun perheeseeni. Ja kun näistä kolmesta tuli aika luopua, valtava ikävä oli silloinkin läsnä.

Mutta aika teki tässäkin tehtävänsä. Kolmesta koirasta luopuminen oli iso muutos kodissani mutta hiljalleen surun ja ikävän tilalle tuli muistot. Muistot jotka ovat tulleet jäädäkseen. Näissäkin muistot ovat hyviä, kuten pienessä mustassa koirassa, joka täytti minun koko lapsen rakkauden olemassaolollaan.

Tässä elämän ajassa missä nyt elän, minun elämääni tuli koira, joka kuului alkuun toiselle henkilölle. Valkoinen monirotuinen koira, joka oli saanut vaikean elämän alun. Koira oli saanut kuitenkin lopulta hyvän kodin, jossa siitä pidettiin hyvää huolta.

Koirankaan elämässä ei aina ole pysyvyyttä ja näin kävi tällekin pienelle koiralle. Koira joutui erilleen omistajastaan, jonka jälkeen minä otin tehtävän vastaan. Vuosien saatossa kiinnyin koiraan, kuin omiin koiriini aikoinaan. Yhteinen taipaleemme oli mielestäni kaunis. Lopulta pitkän iän saavuttaneena, jouduimme luopumaan koirasta. Jostain syvältä syövereistä minulle nousi kaikki sinne piilotetut tunteet esille. Se valtava ikävä ja suru mitä olin kokenut omien koirieni poismenosta, vyöryi mieleeni.

Olisin halunnut huutaa koko maailmalle, miten valtava tunnelataus koiran poismeno oli. Mutta en saanut siihen mahdollisuutta. En voinut kertoa tunteistani, koska niille ei ollut tilaa. Oli vain muiden tunteet, joita minun piti kannatella. Miten yksin tunsin olevani jälleen. Joskus ajattelen, että minun tehtäväni ei olekaan tuoda esille omia tunteitani vaan minun tulee aina kannatella jotain toista.

Vaikka näin tunnen, tiedän että sisälläni on lempeä ja rakkautta antava minä, joka haluaa myös tuntea olevansa rakastettu. Kunhan vain uskaltaisin tuoda esille kaiken mitä sisälläni on. Sillä siellä on enemmän mitä kukaan koskaan kuulee minun sanovan. Ja kun sanon, pelkään että ne voidaan vaientaa ja kieltää minua tuntemasta niitä tunteita joita sillä hetkellä tunnen.

Olen kuitenkin iloinen siitä, että tunteet ovat minun omiani. Ei keneltäkään kopioituja eikä lainattuja vaan ihan omia tunteitani. Nämä tunteet ovat minua itseäni varten, jotta opin arvostamaan niitä ja antamaan niille tilaa, silloin kun niitä kipeimmin tarvitsen.