9.5.2024

Joskus kun koti tuntuu todella ahtaalta, vaikka konkreettista tilaa on vaikka kuinka paljon, mieli halajaa yksinoloon.

Yksin oleminen on minulle elinehto. Tarvitsen tilaa itselleni, jotta saan koota sisältä nousevia ajatuksiani. Minulle yksin oleminen ei tarkoita tekemättömyyttä, joutenoloa. Minulle tila tarkoittaa sitä, että voin keskittyä täysillä siihen mitä minulla mielessä pyörii. Voin ihan hyvin olla kasvihuoneessa, hoitaa puutarhaa, laittaa pyykkejä, ruokaa tai tiskejä koneeseen. Näissä tilanteissa voin jalostaa lisää ajatuksiani, ovat ne sitten itseäni kehittäviä ajatuksia, tai siirtymistä seuraavaan askeleeseen tehtävissäni.

Tilan antaminen toiselle ihmiselle, tarkoittaa sitä, että arvostaa ja kunnioittaa toista ihmistä. Kun itse saa tilaa silloin kun kokee sitä tarvitsevansa, on helpompi antaa tilaa myös toiselle.

Kun annan tilaa toiselle, silloin hänellä kuin minullakin on mahdollisuus omien ajatusten ilmaisuun. Eikö ole kurjaa kun yrität kertoa toiselle jotakin asiaa. Kesken kaiken tarinaasi toinen ihminen aloittaa puhumaan sinun sanojen päälle. Hän katkaisee sinun ajatuksenjuoksun ja sinulle tärkeä asia jää kuin leijumaan ilmaan. Usein ihmiset tekevät niin kun kokevat, että ajatuksesi ovat erit kuin hänellä. Vastapuoli saattaa ehkä yrittää kääntää sinun ajatuksia samaksi kuin itsellään on. Vaikka tilan antamisella on tehtävänä oppia antamaan toisen olla ja tuntea juuri sellaisena kuin hän on.

Kun sidomme parisuhteen, olemme vain ja ainoastaan toisiamme varten. Ei ole erillisyyttä ja jaamme kaiken mitä tunnemme. Tässä kohtaa on riski kompastua. Vaikka yhteenkuuluvuutemme on luja, silti emme saa menettää omaa minää, jolla on omat ajatukset ja mielipiteet. Vaikka meillä on oma minä, se ei kuitenkaan tarkoita, että hylkäisimme toisen. Silloin kun tarvitsemme omaa tilaa, meillä on silloin tarve kasvaa ihmisenä. Kun kasvamme ihmisenä, opimme huomioimaan myös muita ihmisiä paremmin.

Minulle tarve kasvaa ihmisenä, on tärkeää, vielä tässäkin iässä. Ihmisenä kasvaminen on suostumista kohdata elämän kolhuja. Kun elämässä tulee kolhituksi, se auttaa katsomaan sisäänpäin. Silloin kun katson sisäänpäin olen haavoittuva, silloin tarvitsen vierelleni tilaa antavan ihmisen. Hän pysyttelee kauempana mutta on kuitenkin saatavilla, kun tarvitsen häntä tukipilariksi.

Jokainen meistä kasvaa omalla tavallaan. Yksi tarvitsee muita ihmisiä, peilikseen ja toinen taas tilaa, jossa voi kääntyä sisäänpäin ja haastaa omaa itseään ja mieltään poistamaan vanhoja uskomuksia itsestään, joita aika on asettanut. Minulle hetken yksin oleminen on tilan saamista, juuri silloin kun sitä kaikkein eniten tarvitsen.