Pahansuopaisuus, ilkeys tai katkeruus. Jokaisella negatiivisella tunteella on oma nimensä. Miksi olla pahansuopa toiselle ihmiselle? Miksi emme vain voisi ajatella iloisesti, että onpa mukavaa kun toisella ihmisellä menee hyvin. Hän on saavuttanut jotain, millä on merkitystä hänelle.

Pahansuopa ihminen haluaa saada itselleen juuri sen, mitä onnistujalla uskoo olevan. Tai hän kokee, että toinen on saanut jotain sellaista mistä pitää kadehtia. Kateus on maailman pahuus, josta ei voi välttyä. Jokainen meistä kokee ympärillään olevista ihmisistä kateutta harrastavan.

Jos pahansuopaisuus saa aikaan minussa reaktion, silloin se jollakin tavalla liittyy myös minuun. En tarkoita, että olisin pahansuopa, mutta reaktio nostattaa pintaan muistoja, joissa koen tulleeni väärinkohdelluksi. Lapsuuden ja yrittäjäelämän väärinkohtelut nousevat mieleen. Päällimmäisenä muistot eriarvoisuudesta lapsuudenkodissa. Koin olevani lapsena siskoni syntymän jälkeen ja hänen varttuessaan usein eriarvoinen. En saanut tilaa olla sellainen kuin olin lapsena. Minulle kerrottiin toistamiseen siitä, minkälainen minun tulee olla. Jos en tuota toivetta toteuttanut, niin sain tuntea olevani vääränlainen.

Tuntuu pahalta nähdä oma lähimmäinen pahansuopaisena. Silmieni avauduttua, ja lapsenuskon kadotessa, olen ymmärtänyt, että kaikki minun lähelläni olevat ihmiset eivät olekaan ajatuksiltaan hyviä tai toisesta ihmisestä hyvää ajattelevia. Miten katkeruus voi olla niin vahva ja mahtava, että se antaa ihmiselle voiman tehdä kaikkea sitä, millä haluaa tuhota toisen ihmisen onnen. Mitä lähempänä pahansuopa ihminen on, sen pahemmalta hänen katkeruutensa kohtaaminen tuntuu.

Pahansuopa lähimmäinen saa minussa aikaan surun. Enkö olekaan sinulle niin arvokas kuin olen ajatellut itseni olevan. Oletko sinä yhtä pahansuopa myös kaikille muille ihmisille? Aikoinaan kun elämäni ei ollut parasta elämää. Olin joutunut luopumaan paljosta. Sellaisestakin, joka oli minulle elintärkeää, ja joka ylläpiti minun hyvinvointiani. Silloin olisin tarvinnut vierelleni ihmisen, joka pyyteettömästi olisi seissyt rinnallani, ja kertonut minulle, että kaikki tulee olemaan vielä hyvin. Sinulla ei ole hätää vaikka elämä nyt näyttäytyykin hankalana.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Ihminen, jonka ajattelin minua tukevan, ei tehnytkään sitä vaan tuomitsi minut. Aiheutti minulle vielä enemmän tuskaa, mitä koko elämäntilanteeni sillä hetkellä aiheutti. Se pahansuopaisuus mitä hänestä huokui, vei minulta lopulta viimeisenkin pohjan. Uskomus siitä, että läheinen ei ole pahansuopa, oli se mikä vei minulta uskon ihmisen hyvyyteen. Uskoa ihmisistä aina hyvää, kostautui minulle tuhat kertaisesti.

Nyt aikaa on kulunut jo tarpeeksi tuosta ajasta. Olen tänään vahvempi kuin silloin aikaisemmin. Olen saanut aikaa ajatella myös itseäni. Ja olen oppinut irti päästämään menneisyydestä. Menneisyys ja sen aiheuttamat itsesyytökset, ovat usein niitä, jotka estävät eteenpäin kulkemisen. Olen syyttänyt itseäni, olemalla kiinni vanhoissa uskomuksissa, olla jonkinlainen ihminen.

Tässä ajassa tuo pahansuopa ihminen ja ihmiset eivät ole poistuneet mihinkään. He ovat yhä siinä ja aina aika ajoin tulevat minulle esille, niillä samoilla toiminnoillaan kuin aikaisemminkin. He eivät ole nähneet omassa toiminnassaan mitään väärää, suhteessa minuun. He kokevat olevansa kiinni minun elämässäni yhä. Samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Heidän elämänsä on myös muuttunut kuten minunkin, mutta eivätkö he näe sitä.

Jotta itse voin vaikuttaa omaan elämään sellaisena kuin on minulle hyväksi, minun tulee päästää irti ihmisistä, jotka syövät minun energiaani, negatiivisella tavallaan kohdata minut ja minun elämäni. He kohtelevat minua väärin, tiedän sen jo vuosien kokemuksella. Jotta pääsen irti, minun tulee hyväksyä menneisyyteni. Olen tehnyt virheitä, kuten me kaikki teemme. Mutta se menneisyys ei ole tässä ja nyt. Vaikka nämä energiasyöpöt sitä haluavat. He haluavat minulta jotain, mitä he kuvittelevat minulla olevan ja josta olisi heille hyötyä, mutta ei minun tarvitse heitä kannatella. Minulla on oma arvo, oma ihmisarvo, josta minun tulee pitää huolta.

Tässä elämän hetkessä on minulle tärkeää, että teen juuri sitä mikä tekee minut onnelliseksi. Elän juuri niiden ihmisten kanssa, jotka saavat minut tuntemaan olevani hyväksytty. Haluan myös tuntea itse että ihmiset ympärilläni, eivät tarvitse kenenkään, varsinkaan minun pahansuopaisuutta, eikä katkeruutta. Jokainen ihminen on minulle arvokas, varsinkin he jotka kuuluvat minun lähelleni.

Elämä muuttuu, ja minun tulee pysyä mukana muutoksessa. Se mikä on mennyt, on mennyttä. Minulla on elämä, joka on tässä ja nyt. Tämä elämä on minun elämäni, jota elän nyt täysillä. Joka päivä, ja joka hetki. Olen onnellinen juuri tässä hetkessä.