30.12.2023

Sydän sykkyrällä pyrin pitämään mieleni kasassa. Minun yli kävellään, minua määräillään, käskytetään, vaaditaan ja haukutaan. Minun mieleni hajoaa näistä kaikista, kuin en olisi lainkaan minä itse vaan joku väline, jota voidaan siirrellä paikasta toiseen. Olenko ansainnut tämän? En ole sanoo sisäinen minä, se ihan huutaa nähdyksi tulemista, sellaisena kuin olen.

Rakastetuksi tuleminen, mitä se sitten on? Minusta sille ei koskaan ole määritettä, se on tunne minun sisälläni. Jotta koen tunteen, että olen rakastettu, minun tulee tuntea myös tunne tulla hyväksytyksi, kaikkine tapoineni ja piirteineni. En halua olla mikään marionetti nukke, jota sätkytellään muiden tarpeiden mukaan. Sätkynukke hyppelee sinne ja tänne, jos se toimii niin kuin toiset sen odottaa toimivan. Sillä ei ole omaa tahtoa jolla se menee eteenpäin, ja joka vie sitä kohti päämäärää, jonka se on asettanut.

Kun menen kohti päämäärää, minulla on omat tapani toimia ja tehdä asioita. Se miten minä teen asioita, ei ole välttämättä sille, joka haluaa naruista vetää, sopiva. Ja kun ei toimi kuten toinen haluaa, sitä saa valtavan ryöpyn sanoja päälleen. Tämä ryöppy rikkoo sisäisen minän tavoitteen, saada tehdä asioita mitä on ajatellut tehdä.

Käyttää toista ihmistä hyväksi, on alhaisinta mitä hyväksikäyttäjä voi toiselle tehdä. Hyväksikäytetylle tulee tunne, kuin olisi nukke, joka otetaan hyllyltä, ja jonka hyväksikäyttäjä heittää eteensä ja aloittaa hyväksikäytön. Sitä yrittää kaikin tavoin täyttää kaikki hyväksikäyttäjän toiveet, jotta tulisi nähdyksi ja kuulluksi sellaisena, joka oikeasti on. Ei nukkena, jota sätkytellään paikasta toiseen. Lopulta sitä nääntyy juoksuttamiseen ja hyväksikäyttöön. Sisin rikkoontuu, koska hyväksikäytettyä ei ole nähty sellaisena kuin sen tarpeet olisivat olleet.

On aika poistua. Tunteet ovat jäädytetty sisälle ja on jälleen näkymätön, koska tilaa ei ollut olla näkyvä omana itsenä. Oli vain nukke, jonka hyväksikäyttäjä käytti, omia tarpeitaan ajatellen. Nyt nuken tulee jälleen odottaa hyllyllä niin kauan hiljaa, että hyväksikäyttäjä taas tarvitsee sitä, oman egonsa palvelijaksi. Hyväksikäyttäjän oma ego tarvitsee sen nuken, jotta se kokisi olevan suuri ja mahtava hallitsija, jolla on valtaa ja mahtia alistaa ja alentaa muita omien tarpeidensa täyttämiseen.

Mutta miten surullista, hyväksikäyttäjä on oman egonsa vanki, joka ei ole koskaan tyytyväinen. Sille ei mikään riitä. Sen oma mieli ei ole koskaan tyytyväinen itseensä. Ego hyväksikäyttää muita, jotta ei kokisi omaa tyytymättömyyttään itseensä. Egolla on parempi olla, kun sillä on kohde, jota se voi määräillä ja kohdella huonosti.

Ego parka, joskus sitäkin on kohdeltu huonosti, mutta se ei hyväksy sitä vaan jatkaa vihaansa siihen, joka on tullut sen elämään. Egolla kun ei ole tunteita, se ei kykene empatiaan, joka näyttäisi sille, miltä toisesta voi tuntua, kun se hyväksikäyttää ja kohtelee huonosti lähimmäisiään. Egokin on joutunut piilottamaan omat tunteensa, kuten hyväksikäytettykin.

Joskus sitä joutuu elämään koko elämänsä toisen egon vankina. Lapsuus, sielläkin on ollut hyväksikäyttäjä, jolle mikään ei riitä. Vain silloin on voinut olla rauhassa, kun on poistunut omiin askareisiinsa, tai poistunut kokonaan kotoa. Lapsesta on hiljalleen tullut hyvin yksinäinen. Sille tulee tunne, että ei ole ketään, joka rakastaisi sitä aidosti. Sen piti oppia pitämään huolta itsestään, jotta sen sisin ei kokonaan jäätyisi tai kylmettyisi. Kun on tunne, ettei koskaan ole merkinnyt kenellekään mitään niin lopulta tunteet ovat lukittu sisälle niin tiukasti, ettei niistä enää kukaan tiedä. On vain ulkokuori, jonka taakse ei kukaan pääse. Ja uskomus siitä, että ei ole kelvollinen rakkaudelle.

Tuleeko koskaan ketään, joka saisi rikottua tuon ulkokuoren. Tuleeko koskaan ketään, joka osaisi rakastaa pyyteettömästi, ilman vaatimuksia, vaatia olemaan vain häntä varten. Vaikka kuinka ajattelee ei löydy tietä, josta pääsisi vapauteen.  On vain kahlehdittu siihen toiseen ihmiseen, jonka ajattelee antavan rakkautta, ja se on hyväksyttävä. On pakko hyväksyä, sillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Muuten nukke istuisi yksin hyllyllä, eikä kukaan koskaan kiinnittäisi siihen mitään huomiota, ei antaisi edes pientä ajatusta siitä, että olisi rakastettu sellaisena kuin on. Lapsuus on tehnyt tehtävänsä, nukke on lopun elämäänsä hyväksikäytetty.

On toinenkin vaihtoehto. Hyväksikäyttöä ei tarvitse hyväksyä. Tulee vain löytää tunne syy siihen, miksi antaa hyväksikäyttää itseään. Tunteet ovat syvällä ja tiukassa, mutta rakkaudella ja oikealla hyväksymisellä saa vapauden olla juuri sellainen kuin on. Hiljalleen voi luottaa siihen, ettei enää tule hyväksikäytetyksi. Hiljalleen voi alkaa luottamaan siihen, että rakkaus mitä saa osakseen, onkin aitoa.