21.12.2023

Vastoinkäymiset

Joskus kun oikein jotain tahtoo, niin tuntuu että vastoinkäymisiä tulee kuin esteeksi tahtomisen sijaan. Olet päättänyt jotakin, että tämän minä haluan tai tätä minä haluan tehdä niin jopas siellä joku huutelee että se ei kuule käy. Ihan on kuin luonto pistäisi hanttiin ja ilmoittaa sinulle, että et ole ansainnut sitä mitä tahdot.

Pitääkö aina kaikkea ansaita. Lapsuudessa tuli sellainen olo usein, kun teki jotain väärin, ettei ole ansainnut siitä hyvää palautetta, vaan tuli saada melkein kaikkea muuta. Esimerkiksi moitetta siitä, että on itsekäs kun haluaa itselleen jotain. Sitten kun aina vaan on päättänyt, että tahtoo jotain, niin tuntuu, että tulee myös lisää vastoinkäymisiä. Sinulta oikein kysytään, oletko varma, että haluat sen mitä tavoittelet, ja sitä kysytään monet kerrat.

Juuri kun alkaa tuntumaan siltä, että tavoite on ihan käsissä, niin jopas tulee taas joku tilanne joka romuttaa kaiken. Tulee uskon puute siitä, että tavoite minkä olen asettanut ei koskaan tulekaan minulle. Siinä ne taas näkyvät ne toisten tarpeet. Tulee ajatelleeksi, että taas minä laitan nuo toiset edelle, vaikka ajatuksissa olenkin menossa kohti minun tavoitetta.

Muistan nuorempana, miten minä ajattelin mielessäni uhmakkaasti, että odottakaa vain, kyllä minä teille vielä näytän. Nykyään sitä vain sopeutuu tilanteeseen ja ajattelee, että kyllä tämä tästä vielä paranee, tämä tilanne ja saan sen mitä olen halunnutkin. En minä sitä voi väittää, etteikö vielä nykyäänkin pilkahda epätoivo mieleen, kuten nuorenakin, mutta harvemmin se lamaannuttaa täysin tai nostaa uhman, kuten silloin aikoinaan. Hetken sitä taas pyörii itsesäälissä ja voivottelee omaa huonoa tuuria, mutta sitten taas tulee järki ja sanoo, että mene vain eteenpäin, kyllä sinä vielä tavoitteeseen pääset, kunhan vain uskot siihen mitä olet haluamassa.