… Miten paljon onkaan mahtunut tähän ikään ja elämään tapahtumia ja tilanteita, jotka ovat opettaneet minua ymmärtämään itseäni ja tapaani kohdata vastaan tulleita ihmisiä ja kohtaamisiin liittyviä tunteita. Toivon, että osaisin kertoa myös sinulle, mitä kaikkea tunnetta sitä mielessä pyörii. Niistä myrskyistä, joita mieli rakentaa, ei ota heti selvää, on vain hallitsemattomia tunnemyrskyjä.

Usein puhutaan tunnelukoista. Tunnelukot eli skeemat ovat lapsuudessa opittuja toimintamalleja, joita emme osaa aina nähdä. Aina kun törmäämme johonkin tilanteeseen, joka muistuttaa meitä lapsuuden tapahtumasta, iskee tunnelukko päälle. Alamme toimimaan samoin kuin aina ennenkin tai miten olemme oppineet toimimaan kun tilanne on ollut juuri tässä ja nyt ensimmäisen kerran. Ja usein me myös ihmettelemme mikä tässä taas meni pieleen. Tunnelukko alkaa helposti syyttämään muita, eikä millään halua nähdä omaa osallisuutta tilanteeseen. Eihän lapsikaan aina ymmärrä seurauksia, mitkä syntyvät kun lapsen tunnelukko aktivoituu.

Muistan omasta lapsuudestani, miten paljon yritin miellyttää, olemalla kiltti ja reipas. Vaikka kuinka paljon yritin, se ei aina riittänyt. Tunsin valtavaa syyllisyyden tunnetta, etten kyennyt olemaan sellainen kuin minulta odotettiin. Tervettä syyllisyyttä tarvitaan, eihän sitä muuten tiedä miten korjata omaa käyttäytymistään. Koin terveestä syyllisyyden tunteesta huolimatta usein tunteen, että en ole riittävä vanhemmilleni.

Tässä iässä olen ymmärtänyt, miksi tunsin tunteita, jotka vielä tänäkin päivänä tulevat esille kun koen riittämättömyyttä. Riittämättömyys näkyy monessakin nykytilanteessa. Pakottava tarve olla jatkuvasti läsnä ja avulias toiselle, huolehtia kaikesta. Huolehtiminen on joskus ihan kontrolliin verrattavaa. Joskus sisälläni on ihmeellinen tunne, joka aktivoituu kun joku asia pitäisi saada ratkaistua mutta en sillä hetkellä kykene siihen. Tunne sisällä jatkuu niin kauan kunnes asia on hoidettu. Sisäinen kriittinen minä siellä aiheuttaa tuntemuksia, jotka muuten ovat välillä sietämättömiä. Kriittinen vaativa aikuinen minä ja minussa oleva pieni lapsi siellä keskustelevat keskenään. Sinun pitäisi tietää ja osata tämä asia. Jos et ratkaise tätä voi tapahtua kaikkea, mikä tekee turvattomaksi. Uhkakuvat ja tunnemuistot aktivoituvat. Pelko astuu esiin, mitä sitten tapahtuu jos en ratkaise ongelmaa. Lapsi sisälläni on ahdistunut ja peloissaan, uskomus riittämättömyydestä valtaa mielen.

Jotta saan mieleni taas rauhoittumaan, minun pitää oikein pinnistellä ja hokea itselleni, sinä riität juuri tuollaisena kuin olet. Kaikkea ei voi ratkaista tällä istumalla ja onko asia edes sinun ratkaistavana. Mitä jos toisella onkin se tärkeämpi osallisuus tähän. Hänen tuleekin ratkaista ongelma eikä minun …

PS. Tunnelukkoja on monia. Kimmo Takasella on monta tunnelukko kirjaa, joita voi lukea, jos haluat syventää ymmärrystäsi omiin tunteisiin ja tunnelukkoihin.