Olen Riitta…

neljän lapsen äiti ja seitsemän lapsenlapsen isoäiti. Koko työelämäni olen saanut olla ihmisten lähellä, pienten ja isojen. Nämä ihmiset ovat opettaneet minua paljon. Olen tarvinnut heitä, jotta olen oppinut ymmärtämään miten kohdata ihminen, avoimesti ja lempeästi, tuomitsematta. Olen kuunnellut heitä tarkkaan, yrittänyt ymmärtää heidän ajatuksiaan, itsestään ja heitä ympäröivästä maailmasta.

Rakastan kaikkea kaunista, mikä liittyy luontoon ja ennen kaikkea kuviin, jotka valjastavat luonnon kauniit värit minun katsottavaksi. Olen onnekas, minulla on puoliso, joka valjastaa nämä värit minulle. https://photojpohjola.com/

Olen työskennellyt värien kanssa, terapeuttisessa työssäni. Syvältä syövereistä, nousee värien mukana muistoja, tunteita ja ajatuksia, jotka olemme sinne sulkeneet. Värit ovat lempeä tapa antaa itselleen aikaa ja mahdollisuuden kohdata itsensä juuri sellaisena kuin on. Taideterapia ei ole ainoastaan värejä, se on myös hyväksyvä tapa kohdata oma haavoittuvuus.

Olen usein pysähtynyt kuuntelemaan myös itseäni, omia ajatuksiani ja tunteitani. Lopulta kaikki se herkkyys mitä meissä on, on tallennettu sisällemme.

Minua on aina kiinnostanut kaikki mikä liittyy ihmisen mielen, tunteen ja ajatusten ympärille. On mielenkiintoista tehdä havaintoja ihmisen käyttäytymisestä ja vuorovaikutteisesta kanssakäymisestä muiden kanssa. Ja tietysti kaiken maailman omat sotkut, elämänkokemukset ja ajatukseni ovat yhtä kiehtovia kuin muidenkin, etten sanoisi jopa kiehtovampia.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Kirjoittaminen on ollut minulle hyvin luontainen tapa ilmaista ajatuksiani, jotka ovat sisälläni. Kirjoittamalla pääsen itsessäni vielä syvemmälle kuin mitä voin sanoin ilmaista. Minun syvällä sisälläni on tarpeita, joita on vaikea kertoa muille. Jo lapsuudessa muistan, miten vaikeaa oli kertoa sanoin vanhemmilleni, omia toiveitani. Kun tulin ikään, jolloin sidoin parisuhteen, lasteni isän kanssa, itseni ilmaisu oli vieläkin vaikeampaa. Elämä ei ollutkaan ihan sellainen josta olin haaveillut. Ja päättyihän se sitten myöhemmin koko parisuhde. Minulle jäi vain ihanat lapset, joista nykyään koen paljon iloa.

Teininä kirjoitin päiväkirjaa, johon kirjoitin kaikki minun tunteet, jotka eivät tulleet esille sanoin. Kun siirryimme kännykkä aikaan ja viestit olivat arkipäivää, kirjoitin paljon ystävilleni viestejä. Hiljalleen aloin huomata miten ilmaisen itseäni paremmin kirjoittamalla kuin kertomalla itsestäni. Kyllä minä asiat hoidan, mutta se mitä tunnen ei ole yhtä helppoa.

Tässä hetkessä olen miettinyt, mitä kaikkea onkaan mahtunut tähän ikään ja elämään. On paljon tapahtumia ja tilanteita, jotka ovat opettaneet minua ymmärtämään itseäni ja tapaani kohdata vastaan tulleita tunteita. Nyt minulla on aikaa saada kaikki ajatukseni kirjoitettua esille.

Toivon, että osaisin kertoa myös sinulle, mitä kaikkea tunnetta sitä mielessä onkaan, mitä kaikkea tunteita muut ihmiset ovat minulle antaneet.

Tässä minä nyt olen kaikkien kokemusteni kautta, kirjoittamassa blogia, jotta sinäkin voisit ymmärtää kaiken maailman tunnemyrskyjä joita tulee ja menee. Niistä myrskyistä kun ei sillä hetkellä juuri ota selvää.